mä joka päivä töitä teen

Viikot menee aika vähenee

Taas on pari viikkoo tullu tehtyy töitä, nauttinu aurinkoisesta säästä ja koittanu nukkua paljon. Alotin siis kaks viikkoo sit maanantaina tekee töitä uudessa yrityksessä. Yrityksen nimi on Unikalo joka on yksi ranskan suurimpia maalinvalmistajia. Työpäiväni alkaa yhdeksältä ja loppuu kuudelta, perjantaina lopetan 12. Vaikka työtunteja on paljon päivät tuntuvat menevän todella nopeasti. Tähän asti olen saanut tehdä todella monipuolisesti töitä eri paikoissa. Aamut olen tuotanto puolella vaihtamassa maalipurkkien etikettejä, iltapäivisin pääsen yleensä labraan työskentelemään kun siellä puhutaan paljon enemmän englantia verrattuna tuotantopuoleen ja loppupäivän yleensä autan liukuhihna töissä täydentämässä maalipurkkien kansia pakkauskoneeseen , tarkistaen pakkausten laadun ja auttamassa siivouksessa. Olen myös saanut nähdä marketointipuolta,työsuojeluosastoa,värien sävyjen testailua,labratyöskentelyä yms. Maalit mitä unikalo valmistaa on 80% vesipohjaisia ja 20% liuotinpohjaisia. Maalien valmistukseen kuuluu paljon testejä ennenkuin tuote voidaan lähettää myytäväksi kuten: miten reagoi lämpöön,miten valovaikuttaa,kosteus,viskositeetin mittausta,miten eri materiaalit vaikuttaa. Unikalolla on noin 180 ulkomaalia ja 1180 sisämaalia. Vaikka suurin osa työntekijöistä puhu englantia niin joka aamu kuitenkin tulevat tervehtitmään "bonjour tai salut" ja kysyvät kaikki hyvin "ca va" vaikka ranskankielitaitoni ole pahemmin kehittynyt osaan sentään vastata takaisin ihan perus tervehdyksiin. Enää jäljellä semmosest 2 ja puol vikkoo aika menee iha törkeetä vauhtia, saan ensiviikolla kameran lainaksi nii jos ehtis viel käydä ottaa pari kuvaa arkistoon.

Château pique caillou

Tekstien kyhäily jatkuu ja nyt kerron millaista oli työskennellä kaksi viikkoa viinitilalla.

Tyopaikallani oli kaksi ihmistä ketä puhui ja ymmärsi englantia, pomoni ja yksi harjoittelija jonka kanssa pääsin tekemään töitä vasta tällä viikolla. Ensimmäisellä viikolla teki mieli heittää hanskat tiskiin koska työ oli aivan hiton rankkaa. Työni oli auttaa viinipeltojen kunnostamisessa kesää varten. 

Työssä minun piti vaihtaa viinipelto aitojen pylväät, naulata uudet kiinnikkeet uusiin pylväisiin ja kerätä liian pitkiä risuja jotka ei päätynyt traktorin silppuriin. Työ alkoi kasilta aamulla ja työpäivä loppui viideltä, paitsi perjantaina lopettiin jo kahdeltatoista.  Työssä poistuin omasta mukavuus alueestani ja pakotin itseäni jatkamaan töitä vaikkei millään tahtonut jaksaa. Selkään sattui, kädet tuntuivat spagetilta ja ei tehnyt mieli ottaa askeltakaan ekalla viikolla. Töitä tehtiin aina ulkona säästä välittämättä jos satoi niin heitettiin vaan sadevaatteet niskaan.

Herää->tee töitä->syö->nuku, arki rytmi oli tämän kaltainen. 

Tokalla viikolla aloin jo onneksi tottua fyysiseen työhön ja tapasin harjoittelijan joka puhui englantia, päivätkin tuntui menemään nopeammin kun pystyin sosialisoimaan jonkun kanssa. Työssä mahtavinta oli istua traktorin peräkärryssä kun vaihdettiin työmaata, täytyy ottaa pienistä asioista ilo irti. Nyt homma on ohi ja mielestäni oli hyvä kokemus päästä tekemään ja näkemään jotain aivan uutta vaikka aluksi otti päähän mutta sain siitä myös satasen palkkaakin, ei haittaa yhtään. Ensiviikolla työt jatkuu Unikalo nimisessä paikassa eli maalinvalmistus tehdas.

Täytyy varmaan käydä joku päivä hakemassa pullo Château pique caillou valmistamaa punkkua, testattavaksi.

School & a robber

Noniin eli ollu vähän hämminkiä oman tietokoneen ja muiden asioiden kanssa kerron niistä myöhemmin. Kelataan nyt vähän ajassa taaksepäin ja kerron miten täällä ranskanmaassa on mennyt. 
Ensimmäinen viikko starttasi käymällä koulussa, seuraten oppilaiden opiskelua,tuntien kulkua mitä ny koulussa yleensä tehdäänkin. Olin siis Lycee professional dessaultissa aka ammattikoulussa prosessiteollisuus luokassa eli sama ala josta valmistun tänä keväänä. 
Koulupäivät tuntuivat hyvin samanlaisilta verrattuna suomeen ensimmäinen ero jonka huomasin oli, että välillä päivä saattoi loppua kuudelta illalla. Oppitunneilla lähinnä koitin seurata mistä asioista puhuttiin, luokassa oli vain yksi oppilas joka osasi englantia sen verran, että hiffasin mitä asioita käytiin läpi tunneilla. Englannin tunti olikin ainoa missä pystyin osallistumaan kunnolla itse ja tein pienehkön esitelmän suomesta ja turusta. Kouluruuasta sanon sen verran, että paljon monipuolisempaa omaan kouluruokaan verrattuna. Ruokaan kuuluu alkupalat,lämminateria,patonkia,hedelmiä,jälkiruoka, mausteet ja mahdolliset leivänpäälliset. Ruoka tietty maksaa opiskelijoille ja se vaatii myös kirjautua koulun turvajärjestelmään(kädentunnistin). Oppilaat kehen tutuistuin oli mukavia ja koittivat kysellä minulta paljon suomesta.

ensimmäisen viikon lukujärjestys(myös viimeinen tallennentunut kuva).

Esimmäisenä viikonloppuna menin kiertelemään bordeauxin keskustaa parin jätkän kanssa kehen tutustuin koulussa. Näyttivät mulle pari vaatekauppaa, miten keskustassa liikutaan ja kävimme myös bordeauxin katedraalin sisällä, Saint Arrowissa. Bordeauxissa on hyvin helppo liikkua bussilla tai ratikalla.

Ekan viikon jälkeen jouduin pitää viikon loman koska aloitin duunin vasta seuraavalla viikolla. Jouduin myös muuttamaan viikon aikana kahteen eri perheeseen koska oma perhe lähti ulkomaille. Vähän raskasta oli rampata paikasta paikkaan, mutta samalla tapasin paljon uusia ihmisiä ja opin kaikkea uutta ranskasta. Päätin perjantaina (eli noin 2 vikkoa sitten) mennä skeittaamaan keskustassa sijaitsevalle parkille. Pari tuntia olin ehtinyt olla parkilla ja sitten huomasin, että joku rotta oli pölliny mun takin jossa oli lompakko,puhelin ja kuulokkeet. Otti ihan jumalattomasti päähän, jätin takkini paikkaan missä näin sen kokoajan mutta näköjään rittää et kääntää selän nii kamat onki jonkun toisen taskussa. Aloin kyselemään ihmisiltä näkikö joku jotain mutta ei onnannu moni ei puhunut englantia. No hetken ku oli kironnut ja purkanut vihaa menin viereiseen skedeliikkeeseen pyytämään neuvoa ja osoitetta missä bordeauxin kyttis sijaitsee. Myyjät osas auttaa ja printtas mulle kartan liikkeestä kyttikselle. Menin aluksi takaisin tämän hetkiseen perheeseen kertomaan mitä oli käynyt. Perhe ei puhunut lähes yhtään englantia mutta vanhimman pojan tyttöystävä puhui ja käänsi heille. No sitku oli soitettu suomeen suljettu pankkitili ja puhelimen simi katkaistu. Menin faceen puhumaan siskolleni tapahtuneesta ja suunniteltiin miten hoidetaan mulle rahaa yms. Olin saanut viestin tuntemattomalta mieheltä joka oli löytänyt lompakkoni. Perheen faija lähti kanssani hakemaan lompakkoani. Lompakosta ei ollut hävinnyt muuta ku kuin 25 euroa kaikki kortit onneksi tallella.

- damn Im lucky.