Tyopaikallani oli kaksi ihmistä ketä puhui ja ymmärsi englantia, pomoni ja yksi harjoittelija jonka kanssa pääsin tekemään töitä vasta tällä viikolla. Ensimmäisellä viikolla teki mieli heittää hanskat tiskiin koska työ oli aivan hiton rankkaa. Työni oli auttaa viinipeltojen kunnostamisessa kesää varten.
Työssä minun piti vaihtaa viinipelto aitojen pylväät, naulata uudet kiinnikkeet uusiin pylväisiin ja kerätä liian pitkiä risuja jotka ei päätynyt traktorin silppuriin. Työ alkoi kasilta aamulla ja työpäivä loppui viideltä, paitsi perjantaina lopettiin jo kahdeltatoista. Työssä poistuin omasta mukavuus alueestani ja pakotin itseäni jatkamaan töitä vaikkei millään tahtonut jaksaa. Selkään sattui, kädet tuntuivat spagetilta ja ei tehnyt mieli ottaa askeltakaan ekalla viikolla. Töitä tehtiin aina ulkona säästä välittämättä jos satoi niin heitettiin vaan sadevaatteet niskaan.
Herää->tee töitä->syö->nuku, arki rytmi oli tämän kaltainen.
Tokalla viikolla aloin jo onneksi tottua fyysiseen työhön ja tapasin harjoittelijan joka puhui englantia, päivätkin tuntui menemään nopeammin kun pystyin sosialisoimaan jonkun kanssa. Työssä mahtavinta oli istua traktorin peräkärryssä kun vaihdettiin työmaata, täytyy ottaa pienistä asioista ilo irti. Nyt homma on ohi ja mielestäni oli hyvä kokemus päästä tekemään ja näkemään jotain aivan uutta vaikka aluksi otti päähän mutta sain siitä myös satasen palkkaakin, ei haittaa yhtään. Ensiviikolla työt jatkuu Unikalo nimisessä paikassa eli maalinvalmistus tehdas.
Täytyy varmaan käydä joku päivä hakemassa pullo Château pique caillou valmistamaa punkkua, testattavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti